Aku ja Hilda Kekkonen – värikäs pariskunta Halkiasta
Maija Kajander ©Pornainen-seura ry
Kukapa ei Kekkosen Akua muistaisi! Eikä ihme, sillä Aku eli melkein 91-vuotiaaksi ja kuoli elokuussa 1965. Moni muistaa vielä Akun, joka lähes sokeana vanhuksena istui Halkian keskustassa Pornaistentien varrella olleen talon pihalla, poltti holkkitupakkaa ja seurallisena ihmisenä odotteli ohikulkijoista juttukaveria.
Juttuja, niitä nimittäin Akulla itselläänkin riitti – ja välillä aika hurjiakin. Värikäs oli Akun puolisokin, jota sanottiin Kekkosen Hildaksi. Oikeastaan hän oli Hilda Salminen, joka eli aikuiselämänsä Akun kanssa avoparina. Rohkeutta varmaan vaati heidän aikanaan ”susiparina” eläminen, mutta molemmat olivatkin rohkeita.
Aku (August) syntyi 4. syyskuuta 1875 Rautalammilla. Itse hän sanoi olevansa presidentti Urho Kekkosen sukua. August Kekkosen pieni hautakivi sijaitsee Pornaisten hautausmaalla.
Hilda oli häntä neljä vuotta nuorempi ja syntyi 27. elokuuta 1878 Kupsenkylän Ylä-Kapakassa Tillintien varrella. Hänen vanhempansa olivat Emanuel Salminen ja Flora Kippilä. Heidän juurensa ovat vankasti Pornaisten ja Mustijoen mailla. Esi-isiä on Kupsenkylän Ylä-Kapakan ja Iso-Pruunin lisäksi myös Hevonselässä, Laukkosken Ylös-Laurilla, Alas-Heikalla ja Kalkilla, Halkian Kippilässä, Nikulassa, Huovilassa, Poterilla, Penttilässä ja Seppälässä.
Ylä-Kapakan tila tunnetaan nykyään Vuorelana, isäntäperheen sukunimen mukaan. Vuorelan valkoinen päärakennus näkyy Pornaistentielle Mustijoen vastarannalla. Emanuel Salminen oli rakentanut omalle perheelleen talon hieman kauemmas Tillintielle.
Hilda Vilhelmina lähti lapsuudenkodistaan Kupsenkylästä vuonna 1908. Leipää piti lähteä ansaitsemaan, sillä 60-vuotias Emanuel-isä oli jo sairas syytinkiläinen. Rohkeutta Hilda sai ilmeisesti siitä, että hänen Toivo-veljensä oli muuttanut pääkaupunkiin neljä vuotta aikaisemmin. Hilda asui Helsingissä Kolmannella linjalla ja työskenteli ompelijana.
Taitavat kivimiehet Aku ja Evert
Aku oli taitava ja ahkera kivimies, joka oli Hildan Evert-veljen kanssa rakentamassa muun muassa Nikkilän sairaalaa vuonna 1914. Evertkin oli kivimies, joka puolestaan oli louhimassa graniittia Jokimäen kalliosta ja rakentamassa siitä Pornaisten kirkkoa ja aitaa 1923–1924.
Aku osasi räjäyttää kalliota ilman dynamiittiakin. Syksyllä porattiin kallioon reiät, jotka täytettiin vedellä. Keväällä kallio räjähti itsekseen. Taitoa työtapa vaati. Onni Vilkman on kertonut kuinka Aku oli kova lyöttämään, kääntämään poraa. ”Ei saa korvalaakia tulla!” hän sanoi ja tarkoitti ohilaakia, sitä että porasta ei saa terä katketa. Vielä sotien jälkeen yli 70-vuotiaana Aku oli ampumassa kallioita siirtolaisten kivikellareita varten. Silloin hänen käytössään oli dynamiittia, jota evakot saivat.
Hilda ja Aku viettivät aika vaihtelevaa elämää. He asuivat Keravalla Hildan veljen Evert Salmisen talon yläkerrassa Kirvesmiehentiellä, sen jälkeen Pornaisissa eri paikoissa ja muuttivat Mäntsälään palstatilallisiksi Ohkolan Keravanmaalle vuonna 1922. Elämä näytti Ohkolassa vakiintuneen, mutta kohtalo puuttui peliin ja vei yllättäen Akulta puolison. Hilda kuoli 49-vuotiaana helmikuussa 1928. Kuolinsyynä oli kirkonkirjojen mukaan ”sisällinen kipu”. Hilda on haudattu Mäntsälään. Aku ei enää nähnyt mahdolliseksi elellä yksinään palstatilallisena vaan ryhtyi itselliseksi aina 1950-luvulle asti. Hän oli 82-vuotias ja muutti 1957 vanhuudenpäivikseen takaisin Pornaisten Halkiaan tyttäriensä luokse. Leskeys kesti pitkään, 37 vuotta.
Pitkä matka räätäli Walleniuksen taloon
Aku Kekkosella oli edellisestä avioliitostaan Karttulassa syntyneet kaksi tytärtä, Jenny (s. 1895) ja Martta (s. 1898). Tyttäret olivat vain kaksi- ja kolmivuotiaita äitinsä kuollessa keuhkotautiin. Aku lähti leivän hakuun Porvooseen sahalle töihin. Tytöt jäivät vielä silloin Rautalammille, ja muuttivat myöhemmin perässä. Onni Vilkman on kertonut, että Aku oli karski mies, mutta häneltä tuli itku puhuessaan lastensa äidistä. Aku oli siis leski muuttaessaan Pornaisiin ja perustaessaan uuden perheen Salmisen Hildan kanssa. Pariskunta asui monessa paikassa Pornaisissa.
Tytär Jenny Kekkonen meni naimisiin 1919 räätäli Otto Walleniuksen kanssa. Martta muutti Helsinkiin, mutta palasi myöhemmin hoitamaan vanhaa isäänsä. Walleniukset asuivat myöhemmin Halkian keskustassa olleessa entisessä Taka-Huovilan talossa. Huovilan isäntäpari Emil ja Ines Huovila halusivat muuttaa pois Halkian kylän keskustasta Pornaistentien varrelta sivummalle. He tekivät talojen vaihtokaupat 1920-luvun lopulla räätäli Walleniuksen kanssa ja muuttivat nykyisen Huovilantien varrelle entiseen räätälin paikkaan.
Emil ja Ines Huovilan poika Reijo Huovila syntyi muuton jälkeen 1929 uudessa Taka-Huovilassa. Tilaa viljelee nykyään hänen tyttärensä Jaana Putus.
Entinen Taka-Huovilan päärakennus keskustassa oli pystyssä aivan viime vuosiin asti entistä Osuuspankkia vastapäätä.
Kävellen Hinthaaran asemalta Kupsenkylään
Aku ja Hilda vierailivat usein Keravalla Hildan sukulaisissa Pornaisissa asuessaankin. Niinpä Evert Salmisen tyttärellä Taimi Kymistöllä (o.s. Salminen) oli monta juttua kerrottavana heistä. Aku ja Hilda olivat Taimin kummeja.
Keravalla asuessaan Hilda otti usein Taimin mukaansa mennessään isäänsä katsomaan Kupsenkylän Ylä-Kapakan Koivumäkeen. Kulkuyhteydethän olivat huonot, mutta juna kulki, tosin Keravalta Porvooseen. Käveleminen siis oli tuttu matkustusmuoto, joten Hilda ja Taimi jäivät junan kyydistä Hinthaaran asemalla ja kävelivät Kupsenkylään. Tuli siinä monta juttua kerrotuksi matkan aikana.
Hilda oli uskoutunut tytölle, että hänelläkin voisi olla lapsi. Hän kertoi surullisena, että oli synnyttänyt vauvan, mutta se oli kuollut pian. Taimi luuli, että se oli salaisuus, jonka vain hän tiesi, mutta tutkiessani kirkonkirjoja huomasin, että toki Taimin vanhemmat tiesivät asiasta, koska Hilda synnytti lapsen Evertin luona Sipoon Martinkylässä. Taimin äiti Selma oli myös 1914 syntyneen Augustin kummi. August sai hätäkasteen, mutta kuoli samana päivänä. Kaksi vuotta ennen Augustia 1912 oli syntynyt Aimo Aukusti, joka hänkin kuoli pian syntymänsä jälkeen. Hilda ja Aku asuivat silloin Keravalla, mutta Hilda oli synnytyksen koittaessa lapsuudenkodissaan Kupsenkylässä. Vauvan auttoi maailmaan silloinen Pornaisten kätilö, Rosa Tuomala (o.s. Kivimäki). Eihän lasten syntymissä mitään salattavaa olisi ollutkaan, koska Hilda ja Aku olivat avopari, joka asui yhdessä.
Keravalla asuessaan Akulla oli Salmisten piharakennuksessa hevonen, Arabella. hevosen nimi säilyi jälkipolvillekin, sillä lapset antoivat leikkihevosensa nimeksi Arabella.
Lahjoja ei kummilapsille siihen aikaan annettu, mutta kyllä Aku kummityttöään muuten muisti. Hän järjesti Taimille pieniä palkkioita, 25 penniä, kaatamalla teevettä tilkan pöydälle, ja Taimi sai sen pyyhkiä. Pyyhkimisen palkaksi hän antoi aina rahaa kummitytölleen.
Jos Akun jutut hauskuuttivat ihmisiä, kyllä Hildastakin pidettiin. Hilda sanoi aina: ”Kuinka on, miten lienee, kuinka asian laita todellisuudessa on.” Lapsia nauratti aina ja he odottivat litanian alkamista.
Historian siipien havinaa Halkiassa
Halkian työväenyhdistyksen toiminta tuli tutuksi Emanuel (Manu) Salmisen perheelle. Yhdistys oli alkujaan perustettu alkuvuodesta 1906 Kupsenkylän–Halkian työväenyhdistys-nimisenä, mutta Kupsenkylän nimi pudotettiin myöhemmin pois.
Melko pian ryhdyttiin puuhaamaan omaa kokoustilaa. Jo saman vuoden syksyllä perustettiin rakennustoimikunta, johon kuului puolestaan Hildan ja Evertin veli Teodor, joka oli ottanut sukunimen Laakso. Oman työväentalon valmistumista voitiinkin juhlia vuonna 1907, 110 vuotta sitten.
Tämän jutun kirjoittamisvuonna 2017 tulee kuluneeksi myös 110 vuotta siitä, kun Suomessa järjestettiin ensimmäiset valtiolliset vaalit. Äänestäminen oli täysin tuntematon itsenäistyneelle tavalliselle kansalle, joten ”piirin vetämistä” kannatti opetella.
Työväenyhdistys järjestikin tärkeän tapahtuman oppimiseksi kolmet harjoitusvaalit, joista yhdet pidettiin Kupsenkylässä Manu Salmisella.
Salmisen Manun lapsista Teodor ja Evert ehtivät muuttaa Keravalle ennen vuoden 1918 aikoja. Aku ja Hilda sen sijaan jäivät Pornaisiin. Aku toimi myös ennen sisällissotaa työväentalon vahtimestarina. Evertin tytär Taimi Kymistö muistaa, kuinka hän ja hänen sisarensa Meeri olivat 1918 tapahtumien aikana evakossa joen rannalla sijainneessa työväentalossa, jossa Akukin asui silloin. Taimi Kymistön lailla joku muukin on ihmetellyt sitä, että Aku ei joutunut sotkeutumaan sisällissotaan vaikka toimi työväentalon vahtimestarina. Häntä ei kuitenkaan tuomittu, eikä hän joutunut vangituksi.
Aku oli musikaalinen ja kuului Halkian työväenyhdistyksen soittokuntaan. Matti Leivoja jutteli kerran Akun kanssa torvesta, jonka Aku sanoi olevan Walleniuksen talon vintillä. Miehet sopivat, että torvi viedään Riihimäelle Työväen museoon, jonne Leivoja sen veikin.
Räiskyvä Hilda esiintyi Työväennäyttämöllä
Keravan ajoista Evertin tytär Taimi Kymistö muistaa, kuinka Aku lähti Helsinkiin markkinoille ja palasi sieltä tuliaissäkin kanssa. Kaikki tuliaisruoat olivat kuitenkin sekaisin säkissä, niin sokerit kuin jauhotkin. Aku oli tainnut matkalla maistella hieman miestä väkevämpää. Evertin vaimo Selma oli vain nauranut, mutta Taimin kertoman mukaan ei olisi nauranut, jos tuliaissäkin tuoja olisi ollut Evert.
Aku oli komea ja hauska mies, jolla oli sana hallussaan. Jos Selma oli murheissaan, Aku sanoi: ”Mikä se Selmaa oikein vaivaa?” Ja hän sai Selman hyvälle tuulelle.
Työväentalon perustaminen mahdollisti työväelle harrastaa kulttuuria, niin Pornaisissakin. Halkian Työväenyhdistyksen torvisoittokunnan lisäksi perustettiin Työväennäyttämö, jossa Evert ja Hilda olivat näyttelemässä. Näytteleminen periytyi Evertin tyttärelle ja Hildan kummityttärelle Taimille. Hän oli aktiivisesti mukana Keravan Työväen Näyttämöllä vuosikausia. Hän olisi halunnut ammattinäyttelijäksi, mutta vaikka Evert-isä ei tuominnut näyttämöharrastusta, se ei hänen mukaansa sopinut tyttärelle ammatiksi: ”Se on hanttiammatti, ei sillä elä.”
Hilda Salminen oli kipakka ja räiskyvä nainen, jolla oli punainen tukka. Taimi tapasi kerran 1980-luvulla Helsingissä pornaislaisen naisen, joka sanoi tuntevansa hänet. Nainen sanoi muistavansa kuinka Taimi oli Pornaisten Työväennäyttämöllä esiintynyt näytelmässä Vihtori ja Klaara. Taimi näytteli Klaaraa. Nainen oli sanonut, että Taimi oli ollut aivan kuin Kekkosen Hilda. Taimilla oli ollut punainen peruukki päässä. Taimi myönsi naiselle pitäneensä Hildaa esikuvanaan Klaaran rooliin.
Metsät ja kalavedet tuttuja Akulle
Aku oli innokas metsästäjä, jolta tosin taisivat välillä unohtua sallitut metsästysajat. Hän oli myös taitava kalastaja. Evert ja Selma Salmisen perheellä oli useita vuosia Onkimaajärven rannalla Jalmari Poterilta vuokrattu mökki. Heidän Veikko-poikansa poika Antero Salminen on muistellut, kuinka ”Kekkosen pappa” tunsi Onkimaan kalat ja karit.
”Olimme kerran ongella, kun vastaan tuli karskeja nuoria miehiä vapoineen ja uistimineen. Aku käytti aina herkkää vapaa. Soudimme paikkaan, missä kaksi kaislaa nippa nappa pinnisti vedenpinnan yläpuolelle. Kysyin, eikö mennä viehemiesten viereen? Pappa tokaisi: Oon onkinut täällä kymmeniä vuosia, nuo ovat noviiseja. Saimme mahtiahvenia ja viehemiehet kateellisiksi.”
Antero Salminen muisti myös, kuinka Aku piti kanalaa asuessaan tyttärensä Jenny Walleniuksen luona 1950–60-luvulla. Lämmittävä muisto oli myös se, kun vanha Aku toi heille mökille aina tuoretta maitoa. Kekkosen perheen ruokavalio taisi koostua riistasta ja veden antimista, ei ainakaan kasviksista. Hilkka Kanervikko on koonnut Pornaisten murresanasto -kirjaan kylien persoonallisuuksien lauseenparsia. Pornainen-seuran julkaisema kirja kertoo: ”En käytä muuta vihannest ko tupakkaa, sano Kekkonen ko Piatalan emäntä käski tomaattia syömään.”
