”Täällä on palvelut kävelymatkan päässä ja naapuriapu lähellä. Naapurikaupunkeihin/-kuntiin pääsee myös julkisilla liikennevälineillä. Jalankulkutie on plussaa.”

”Kirveskoski hyvä paikka asua on,
se on kylä aivan verraton.
Palvelut ja harrastukset lähellä,
kauniin luonnon keskellä.
Kyläraittiilla järjestetään paljon tapahtumia,
täällä luodaan historiaa sekä yhteistä kulttuuria.
Kirveskoski tämä Pornaisten sykkivä sydän,
on rakas kylä ja lintukoto meidän.”

”Kirkonkylä
Sanat: Viveca Toppinen
(Melodia: Joulukirkkoon, Sarlin Berndt, 1911.)

Kello löi jo viisi, kaikki herätkää!
Kirkonkylä onhan kylä paras tää’.

Kirkko täältä löytyy, myöskin lääkäri.
Lähellä on kaikki, hyvin kätsysti.

Päiväkoti, koulu, vanhainkotikin.
Vauvasta vaariin, kaikille tietenkin.

Täällä et oo’ yksin, harrastaakin voi.
Moni seura toimintansa tänne loi.

Kello löi jo viisi, onni odottaa.
Täältä sen voit löytää, tervetuloa! ”

”Kirkonkylällä on kaupat, koulu ja posti suomalaisen kylän kiintopisteet. Eikä siinä vielä kaikki: apteekki, terveysasema, kirjasto, kirkko, kunnantalo ja tärkeät koirankakkaroskikset ovat myös Kirkonkylällä. Marjat ja sienetkin voi kerätä ihan kävelyetäisyydeltä. Kirkonkylällä on hidasteita ja liikenneympyrä, skeittipaikka, kaukolämpöverkko, hakevoimala ja ennen kaikkea maailman kuulu hiekka-akku. Pian valmistuu näyttävä monitoimihalli ja yhtenäiskoulun upean uudisrakennuksen suunnitelmat ovat jo pitkällä. Jännityksellä odotamme, kuinka kaikenikäiset kuntalaiset kaikista kylidtä kokoontuvat uudisrakennuksen avariin tiloihin ja etupihalle viettämään laatuaikaa.
Pornainen on jo saatu maailmankartalle, pidetään se siellä positiivisilla uutisilla. ”

Johan Johansson – Jaala Jukko

Nahkurinkisällistä kunnan voimahahmoksi

Hilkka Kanervikko ©Pornainen-seura ry

Emäntä Aili Johanna Heljanko kirkonkylästä kertoo vaaristaan, joka oli erittäin pystyvä ja monitoiminen mies.

Vaari oli kotoisin Jaalasta, missä hän oli syntynyt 23.9.1846. Siksi hän suomensi nimensä Johan Johanssonista Jaala Jukoksi. Pornaisiin Jaala Jukko tuli leskeksi jääneen mummuni Johanna Ekholmin (os. Melander) nahkakuorman päällä Porvoosta 21.10.1868. Mummu oli toiminut tuohon aikaan Porvoossa paroni Hisingerin emännöitsijänä. Mummuni ensimmäinen mies oli Sipoosta ja hän oli perustanut nahkaverstaan. Heillä oli avioliitostaan kaksi lasta. Johan Johansson tuli kisällinä töihin verstaaseen ja avioitui mummuni kanssa. Heille syntyi tytär Fanny, joka oli heidän ainoa lapsensa ja minun äitini.

Johan Johansson oli käynyt koulua vain kaksi päivää, silti hänellä oli erittäin kaunis käsiala. Työ tekijäänsä neuvoo – täytyy kai sanoa hänen kohdallaan, sillä lukuisat olivat ne luottamustoimet ja moninaiset tehtävät, jotka hän elämänsä aikana teki. Kunnantoimistosta haettiin muistiinpanoja, jotka kertovat noista ajoista:

Kuntakokous

1869–1871 Herman Boije,

1872–1874 Richard Sundman,

1875–1877 Johan Johansson,

1878–1904 Erik Tuompo,

1905–1915 Juho Ojanen

1916–1922 Vihtori Vainio.

Kunnallislautakunta:

1899–1905 Johan Johansson,

1960–1914 Jaala Jukko –nimen muutos oli tapahtunut 18.5.1906. Ja edelleen: Pöytäkirja tehty 17.10.1910 Pornaisten Seurahuoneella. Kunnallislautakuntaa edusti Jaala Jukko.

Jaala Jukko oli kunnallislautakunnan esimiehenä, lainajyvästönhoitajana, postinhoitajana, kunnankirjanpitäjänä, lastenvalvojana ja jopa variksen varpaitten osto kuului hänelle. Varikset olivat lisääntyneet vaivaksi asti Pornaisissa ja kunta maksoi niistä tapporahaa. Hän istui myös käräjiä, toimi puhemiehenä ja sai paljon puhemiehen paitoja.

Aili Heljanko jatkaa: –Muistan, kun lapsena juoksimme viljamakasiinin yläkertaan. Tämä korkea rakennus oli jotakuinkin vanhan säästöpankin kohdalla. Alakerrassa oli viljalaareja, hämähäkin seitit tarttuivat kasvoihimme juostessamme yläkertaan. Siellä oli ikkuna, jonka edessä oli pöytä, ja pöydällä oli vaarin kirjanpitovihko.

Kolme kisälliä

Nahkaverstaassa aloitettiin työt jo aikaisin aamulla. Siellä oli kolme kisälliä töissä. Työpäivä oli pitkä, palvelija vei iltaisin teetä kisälleille verstaaseen, olin usein mukana. Sipoosta toivat maanviljelijät paljon teuraskarjanvuotia, ja myös Askolasta tuotiin. Vuodista tehtiin pohjanahkaa ja valmistettiin mänttiremmeiksi. Sipoolaiset kahvitettiin, kun olivat vieraasta pitäjästä.

Kisällit asuivat rakennuksessa, jota myöhemmin kutsuttiin Eevin tuvaksi. Verstasrakennuksia oli useita pihapiirissä ja Johan Johansson rakennutti päärakennuksen, joka vieläkin on osana Laurilan kauppaa. (Kaupparakennuksessa toimi viimeksi PART ry ja oli nimeltään Riitinki. Rakennus purettiin vuonna 2012. – toim. huom.) Oskari Korte tuli Nummisista töihin. Jaala Jukko opetti hänet ja hän oli meillä töissä koko ikänsä. Hän kuoli tapaturmaisesti työnsä ääressä.

Nahkaverstaan yhteydessä oli nahkapuori ja posti

Kirkonkylä oli silloin pieni, kuitenkin siellä oli kuusi kauppaa. Oli Backmanin puori, Nymanin puori, Aaltosen Toivon puori, Tannerin puori Hevonselässä, Vikin puori – joka oli jonkinlainen baari ja Nahkaverstaan puori.  Nahkaverstaan puorissa oli matot lattialla. Ovikello kilahteli ylhäällä oven päällä. Oli iso kaappi, joka oli kauan vielä vanhalla kunnantalolla. Kaapissa säilytettiin kunnan papereita. Sitten oli postihylly, mistä kyläläiset hakivat postinsa. Posti haettiin siihen aikaan ensin Nikkilästä ja sitä kuljetti Emil Kaivolan isä, Lahan maitokuskit ja viimeksi Nymanit.  Kuskilla piti olla hatussaan keltainen kangasnauha, jossa taisi olla joku merkkikin. Lisäksi piti olla revolveri mukana matkalla. Kun posti oli tuotu perille, luovutti kuljettaja pyssyn sekä nauhan Jaala Jukolle, postinhoitajalle.

Nahkapuorissa myytiin saappaita, kenkiä, hevosenvaljaita, hanskoja ja lapikkaita. Suutari Suoja teki niitä Pornaisissa. Pitkän myymälätiskin pöydänlaatikoista löytyi myös pikilankaa, puunauloja, kenkävoiteita, saapasrasvaa ym. pientä tavaraa. Nahkaverstas ja puori menestyivät hyvin. Vaari teki liikematkoja. Asioidessaan Helsingissä hän asui hotelli Kämpissä ja äitini pääsi joskus mukaan näille matkoille. Iltaisin vaari luki lampunvalossa avoverannalla. Olin siinä hänen kyljessään, kunnes minut sitten kannettiin sisään nukkumaan. Usein opettaja Pekkola ja vaari pohtivat ja väittelivät keskenään maailman tapahtumista.

Iitin mummu, kirkkopaikka ja puutarha

Jukon äiti oli Iitistä, ja me sanoimme häntä Iitin mummuksi. Muistan hauskan tapauksen. Juna oli silloin monelle käsittämätön asia, niin Iitin mummullekin. Hän ei uskonut, että junalla voi matkustaa, vaan tuli kävellen Iitistä Pornaisiin poikaansa katsomaan. Kun mummuni Johanna Johansson ja äitini Fanny puhuivat keskenään, puhui mummu Sipoon ruotsia ja äiti suomea. Mummu piti johtoa koko talossa. Muistan, kun lähtiessäni kouluun hän talvisaikaan kietoi shaalin ympärilleni, ristisolmuun selkään, ja antoi vielä kenkkirahaa.

Kirkossa vaarilla oli oma paikkansa oikealla puolella ensimmäisen ryhmän viimeisessä penkissä. Sieltä hän katsoi virsien numeroita taulusta kiikarillaan, sillä oli hyvin likinäköinen. Paikasta toiseen hän liikkui polkupyörällä. Talvella vaari kelkkaili koko perheen kanssa hangella. Silloin oli puiset jalakset potkukelkoissa ja niitä oli vaikea ohjata. Kesäisin vaari vei meidät ja kisällit retkelle Valkjärven rantaan. Kuljimme Aromäen ohi, Paiojan lähteestä otimme vettä limonadijauheeseen, virkistyimme ja jatkoimme matkaa rannalle.

Jaala Jukko oli ahkera puutarhuri nuorena. Hän rakenteli käytäviä ja hänellä oli oma nimikkokukkapenkkinsä. Siinä kasvoi hamppua aina räystäälle asti, maissia, jotka tekivät tähkää ja sitten oli hajutupakka, punanokkonen ja keltainen reunakasvi, jonkinlainen nappikukka. Taimet tuotiin keväisin Kotojärven kartanosta, kukkivat kukat olivat äitini hoidossa. Kivet oli järjestetty kukkapenkkien ympärille, juhannukseksi ne maalattiin kalkkivedellä.

Loppuun asti monessa mukana

Vaarini asioi paljon Linnankosken kanssa siihen aikaan, kun Porvoossa rakennettiin Linnankosken lyseota. Hän järjesti talkoohirsiä Pornaisista ja oli niitä vastaanottamassa Porvoossa. Jaala Jukko ja Johan Halla, maanviljelijä Hevonselästä, veivät Linnankosken haudalle metalliseppeleen Pornaisten puolesta.

Kupsenkylässä oli turvetehdas, jonne johtivat kiskot. Tehdas oli luultavasti johtaja Harald Bengelsdorffin ja siinäkin Jaala Jukko oli mukana.

Vaarin vuodet kuluivat ahkerassa työssä ja osallistumisessa. Hän oli tasapainoinen ja hyvä ihminen. Hän sairasti vain lyhyen ajan, saatuaan ensin jonkun kohtauksen, ja menehtyi luultavasti sokeritautiin 3.11.1914. Olisikohan syynä ollut, että hän käytti aina kahviinsa puoli kupillista sokeria, voita ja paksua kermaa?

Nahkapuori ja posti Jukon jälkeen

Äitini Fanny meni 17-vuotiaana kihloihin vastapäisessä kaupassa olleen puotipojan kanssa, mutta kun tämä muutti pois, eivät vanhemmat antaneet tyttärensä mennä mukaan. Kun hienosti pukeutunut isäni, Ebenhard Tähtinen tuli Pornaisiin, sanoivat ihmiset: ”Nyt tuli vissiin karvarin Fannylle sulhanen.”

Nahkurinverstasta ja puoria jatkoi isäni Ebenhard Tähtinen Jaala Jukon kuoleman jälkeen loppuvuodesta 1914. Hän oli vanhempi konstaapeli, ulosottomies, lastenvalvoja ja postinhoitaja. Hän oli saanut jo aikaisemmin periä vaarini polkupyörän.  Olin isäni lemmikki, ja muistan kuinka sain valita aina uudet kengät, kun lähetys tuli tehtaalta.

Vuoden 1918 tapahtumat sulkivat nahkapuorin

Isäni oli matkoilla, kun punaiset, ”Helsingin Jyry”, valloittivat kirkonkylän. Punaiset olivat löytäneet hänet, ja toivat kahden pistimen välissä sanomaan hyvästi perheelleen. Kyllä me parkuimme. Olivat koko yön uhanneet ampua. Isä oli aikoinaan kuulunut Työväen yhdistykseen, kun oli ammatiltaan nahkuri. Hän omisti jäsenkirjan, mutta erosi, kun pilkkasivat Jumalaa. Jäsenkirja kuitenkin pelasti hänen henkensä. Isälle annettiin paperi allekirjoitettavaksi, paperi, jossa hänen piti luvata, ettei koskaan puutu heidän asioihin. Isä oli vankina monta päivää ja veimme hänelle ruokaa. Veljelläni oli haulikko, se takavarikoitiin. Aivan piti istua sisällä, ei saanut mennä ulos kuin vessaan. Isä pääsi vapaaksi, kun kaikki jyryt olivat menneet.

Sitten tulivat sipoolaiset ja ryöstivät koko nahkakaupan. Äiti pyysi, että antaisivat edes meille lapsille kengät – antoivat. Ryöstäjät komensivat kylältä hevoset ja kuskit. Kaupasta veivät monta kuormaa tavaraa. Samalla matkalla ryöstivät Nymanin kaupankin. Vanhan ja sairaan kauppiaan panivat kuorman päälle. Eräs sipoolainen tuli puhumaan isälleni, että isä menisi pyytämään ryöstäjiltä, etteivät nämä veisi vanhaa miestä. Isä pyysi, mutta sanoivat vain: ”Haluattekos mukaan?” Sipoon puolella sitten ampuivat Nymanin.

Muistan, kuinka punaisten omaiset lähettivät postina ruokapaketteja Suomenlinnaan vangeille, ja kuinka ne tulivat kovasti härskeinä ja haisevina takaisin postissa. Vangit oli teloitettu, tai kuolleet, mm. Eemeli (Tiljanteri) Lehmus ja Arvo Sirén (Sinervo). Lehmus oli Nousiaisen Bertan veli. Samaan aikaan talon emännät lähettivät ruokapaketteja pojilleen, jotka eivät tulleet takaisin. Muistan, kuinka vangin isä kirjoitti pojalleen postikortissa runon:

Vettä sataa vihmoaa,

vihmoakoon vaan.

Enpäs sitä katsokaan,

ajatuksein

lentää luokse pojan

tuiretuisen.

Toinen poika oli samaan aikaan sotaväessä Suomenlinnassa. Vankien omaiset pyysivät isääni, joka oli vanhempi konstaapeli, että menisi katsomaan vankia Hennalaan. Vangitut punaiset pyysivät häntä viemään kellonsa ja rahansa omaisilleen. Isällä oli paljon punaisten silloista rahaa. Simolinin poika pyysi, että antaisi rahat vähitellen äidillensä.

Punaisten aikainen raha meni mitättömäksi. Isä joutui menettämään paljon omaa rahaa, kun väittivät, että heillä oli ollut oikeata rahaa. Näiden tapahtumien jälkeen nahkaverstas ja puori todettiin eräänä päivänä kannattamattomaksi, ja nahkaverstaan työvälineet myytiin nahkuri Lantolle. Isä jatkoi vielä yksinään kaupantekoa. Hän osti nahkoja ja välitti niitä aina 1930-luvulle asti.

Teksti on Mäntsälän kansalaisopiston Pornaisten osaston kotiseutupiirin keräämää muistitietoa Pornaisista, 1800–1900 -luvun vaihteen ajoilta.