Ohjaaja Lotta Petronellan kuvataidetausta näkyy Seilin tunnelmaan sukeltavassa dokumentissa. Alunperin Petronellan oli tarkoitus tehdä lyhytelokuva Seilissä nykyisin työskentelevien tutkijoiden elämästä, mutta saarella asuneiden naisten henget veivät ohjaajan mukanaan.

Dokumentin tyyli haastaa tiukasta faktasta kiinnostuneen katsojan, joka saattaa uupua taiteellisuuteen. Potilaiden kohtaloon samastuva saattaa sen sijaan lumoutua. Lähes runomainen kerronta rakentuu huolelliselle äänimaisemalle ja viipyilevälle kuvakerronnalle, jonka päälle luetut mielisairaalan potilaiden kirjeet kertovat yhteiskunnasta eristettyjen tuskasta.